Haltijat on syvän metsän muinainen kansa — Pinnan maailman haltiat.
Nopeus 100% · Elämä 80%
Pitkiä, hoikkia ja liikkeissään äänettömiä, Haltijoilla on suipot korvat, suuret tummat silmät, jotka ovat sopeutuneet metsän hämärään, ja pitkät palmikoidut hiukset. Aikuisen kyynärvarret ovat musteella kirjoitettujen kaavojen peitossa — elävä loitsukirja. He pukeutuvat maanläheisiin, käytännöllisiin sävyihin ja kantavat pitkäjousia, Pinnan parhaita kaukotaisteluaseita, sekä taikuutensa pohjana olevia juomia, musteita ja harvinaisia aineksia.
Taistelu Haltijoita vastaan päättyy usein ennen kuin alkaakaan: valmisteltu maasto, kätketyt jousimiehet, ansat ja suojat. He ampuvat haavoittaakseen pikemmin kuin tappaakseen, ja useimmat kohtaamiset voi päättää perääntymällä, antautumalla tai vain kysymällä. Kaukana metsistään ja valmisteluistaan he ovat paljon vähemmän vaarallisia. Kärsivällinen, kunnioittava vaeltaja voi ansaita heidän opetuksensa.
Seuraava käärö löydettiin metsästä, ja sen muste oli puita vanhempaa:
»Olen elänyt aikakaudet niin kuin kivi elää sateen läpi: pysymällä liikkumattomana, kun maailma katsoi muualle. Antakaa nuorten pystyttää muurinsa ja unohtaa ne; minkä he pudottavat, sen me säilytämme, rivi riviltä, saleissa, jotka metsä on niellyt. Levottomat sukulaiseni, vaihdokkaat, eivät koskaan osanneet pysyä paikallaan niin kauan.
Merkitystä ei taota, vaan se napataan ohimennen. Maailma puhuu, hitaasti, ja viisaat hiljenevät kyllin tarttuakseen siihen; sitä ääntä me kutsumme Vox Maxaksi. Mutta älä luota siihen, joka vannoo kuulleensa sen kokonaan — minulle ei kaikkina vuosinani sitä suotu. Annoin mieluummin valtakunnan kaatua kuin vastasin liian varhain: parempi sata vuotta kuuntelua kuin yksi hätäinen sana.»